Viime keväänä alotin cooper-leikittelyn juoksumatolla. Parhaimmillaan pääsin siinä 12 minuutin aikana 3km. Välillä juoksin myös 5km matkaa, välillä jotain ihan muuta, pidempää tosin en ikinä. Lumien sulettua ja ilman lämmettyä päästiin taas kipittelemään myös järveä ympäri. Vauhti tai matkat ei ikinä päätä huimanneet, vaikka jossain takaraivossa häämötteli (ja kummittelee edelleen) ajatus puolimaratonista. Pisimmillään juoksin vajaa 15km, ja voi että sitä oloa sen jälkeen.
Tuon pitkän lenkin jälkeen ei kuitenkaan kulunut monta päivää, kun lenkkeily jäi kokonaan. Lenkiltä palatessa vasenta säärtä vihloi niin älyttömästi, että hyvä kun sain kengän pois jalasta, ja senkin jälkeen teki tosissaan mieli itkeä. Järjetön kipu. Juoksut, hypyt, kaikki äkillinen ihan poissuljettuna. Penikka kai siinä meni, ainakin kaikki oireet osui kohdalleen.
Lepuuttelin jalkoja loppukesän, ja syksyllä kävelin urheilukauppaan ja pyysin myymään mulle salille kengät, joilla voin juosta matolla. Säärikipua edeltävän puoli vuotta kun olin juoksennellut salilla (välillä suhteellisen paljonkin) melko vanhoilla, ei niin kovin hyvillä salikengillä. Ei ihan juoksuun ihanteelliset. Ostin sit ihan kunnon lenkkarit. Huvittavaltahan niissä vähän tuntuu tuolla tallustella muuten kuin juoksumatolla, mutta kyllä mä sen huvittavuuden oon kestäny. Juoksu sentään tuntui taas hyvältä.
Vielä tällä viikolla ehdin kaverille riemuita ääneen, että onpa kiva, kun pystyy taas ja yhä juoksemaan. Muutaman kerran kun olin ehtinyt juosta sen 5km, jonka pystyy matolla kivasti matkakseen asettamaan (toisella kerralla hippusen alle 24 minuutin, mikä riemu!). Ja sitten. Tiistaina kipitin 2km niin kovaa kuin jaloista lähti, nousin pois matolta ja siinähän se taas oli. Kipu vasemmassa sääressä.
Ette ees usko, kuinka paljon voi ottaa päähän. Innostuin ilmeisesti taas liikaa, liian nopeasti, liian paljon, liian usein. Ainut ilo on siinä, että todellisen lenkkikauden alkuun on vielä aikaa - mä en juokse pakkasessa, liukkaassa tai lumessa, keuhkot ei kestä kylmää niin yhtään. Nyt vain mattolenkit jäihin, venyttelyä, foamrollausta, hierontaa. Ja sormet ristissä sen puolesta, että tuo nyt taas toipuisi. Kyllä mä vielä joskus sen puolimaratonin haluaisin juosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti