chilin syksy

Nää parvekekukat naurattaa mua taas. Se aikasemmin mainittu punanen kukka oli taas kuihtunu reissun aikana, mutta heräs henkiin niinku ei mitään, ja taitaa vaan tehä uutta kukkaa koko ajan. Ja samassa ruukussa kasvava muratti vaan venyy ja venyy.

Hienointahan on se, että saatiin nää kukat jo kesän alussa, ja ne on yhä hengissä! Ja ruusubegonian sain pääsiäisenä, ja sekin sinnittelee yhä. Tosin ei enää kauan, en oikein tiiä, mitä sille on tapahtunu.

Sen sijaan chili - se kasveista eniten huolehdittu - on huomannut, että syksy tuli.


On aina yhtä kivaa asua ihan kaupan vieressä - käytännössä kaupan pihassa - ja nähdä ikkunoista metsä ja vanha kartano. Ja järvi, jos oikein osaa tihrustaa.

Eksyn aina ihmettelemään kynsiblogeja. Vähän surettaa, kun kynsitaide ja kynnet muutenkin on nyt niin valokeilan alla, ja mulla on hyvä kynsipäivä sillon, ku sormiin ei satu.

En ollu ikinä miettiny, miks Lakrisalin nimi on Lakrisal. Tänään tajusin, että se tulee sanoista lakritsi ja salmiakki. Heureka!