Oon joskus päättäny kokeilla, onko banaaninkuori muka oikeesti niin liukas, ku sarjakuvissa annetaan ymmärtää. Oli se. Myös hiuslakka muovimatolla on aika liukasta, etenkin villasukat jalassa.
Oon myös keksiny kokeilla potkasta jalkapalloa molemmilla jaloilla yhtäaikaa. Se ois voinu onnistua hienosti, sen sijaan onnistuin käytännössä astumaan sen pallon päälle molemmilla jaloilla. Onneks oli nurmikko alla. Samantyylisessä tapahtumassa myös sisko on mukavasti ollut avuksi: seisoin yhellä jalassa, sisko otti toisesta kiinni ja veti ylöspäin. Ainiin, ja oonhan mä vastaavalla tavalla iteltäkin vieny jalat alta, päällä oli hame, joka ei antanukaan periks, ku potkasin tarpeeks ylös.
Mulla on vasemman peukalon ja etusormen välissä arpi, kun iskin siitä sakset läpi. Vahingossa. Oon myös kerran jos toisenkin vetänyt juustohöylällä peukalonpäästä palan pois, siinäkin oli pitkään arpi. Polvet ja sääret on ollu arvilla niin pitkään ku muistan, muun muassa johonkin tikkaiden puolaan oon iskeny sääreni sen verran kovaa, että siinä tuntuu yhä - vuosia myöhemmin - kuoppa.
Pyöräkolareille ei pitäis nauraa, mutta ei kai niille voi muutakaan, ku omaa tyhmyyttään on tölmäilly. Viimeks kaaduin (*koputtaa puuta*) pari vuotta sitten, kun päätin jostain syystä vaihtaa vasemmalla kädellä oikeen käden puolella olevia vaihteita. Jotenkin huvitti, kun jalka oli ihan mustelmilla keskellä kuuminta kesää ja shortsikautta, ja kotona nauroin ihan hervottomasti, kun tajusin saaneeni naamanikin ruhjeille. Nykyään tosin lähinnä ärsyttää, kun reiteen jäi arpi.
Muutama vuosi sitten kesätöissä työkaveri nauro mulle, ku sain joka päivä uuden haavan, mustelman tai ruhjeen. Sain muun muassa paperihaavan pahvilaatikosta. Muuten vaan löin itteäni millon mihinkin ovenkarmiin tai kynnykseen.
Paras tarina taitaa kuitenkin olla keväältä 2009, kun yritin tehä kuperkeikan ja sain itelleni mustan silmän. Pamautin siis polveni suoraan poskipäähän ja tajusin välittömästi, että nyt tuli jälki. Tää tapahtu perjantaina. Lauantaina lähin leirille vetäjäks, ja seuraavana viikonloppuna uudestaan. Sain niinä viikonloppuina aika monta pitkää katsetta ja "jätä se mies"-kehotusta. Että sellanen tapa tehdä lähtemätön vaikutus noin sataan uuteen tuttavuuteen.
Tästä kaikesta huolimatta en kuitenkaan oo ikinä murtanu mitään itestäni tai tarttenu ees tikkejä. Nää on tällasia pieniä mustelmia, haavoja ja ruhjeita. Ja nykyään pääsen usein aika paljon helpommalla ku muutama vuosi sitten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti