Kävin rannalla. Heti, ku pistin kameran pois, tohon ihan mun eteen ilmesty kaloja. En oikeen tiiä, yrittikö ne syödä sadepisaroita, jotka osu vedenpintaa, vai mitä. Mut yks kävi melkein rannallakin. Räpiköinti vaan kuulu, kun se kiihdytti takasin veteen. Yritin myös harrastella lintubongausta kameran avulla. Ku ei oo nää kovin kauas, ni voi ottaa kuvan kaukana olevasta linnusta, ja zoomailla sitten sitä. Joskus se on jopa onnistunu. Tänään ei.
Nuo sorsat on hassuja. Tuolla ne hengaa keväästä syksyyn, ehkä talvellakin. Istuskelin laiturin toisessa päässä, eikä ne ees tajunnu. Rauhallista rinnakkaiseloa.
Vaahtera on syksyisin mun lempipuu. Ei mikään muu muuta väriään yhtä kauniisti.
Ja sit nauratti. Joo'o, voi olla, että jää on tähän aikaan vuodesta aika heikkoa... Silleen melko turvallinen olo tulee tostakin lapusta, että jos eivät oo saaneet otettua sitä pois tässä kevään-kesän-syksyn aikana, niin varmasti on myös hyvin ajan tasalla talvella.Onneks mulla on niin loistavan hyvä kamera.
Huomenna tulee taas tuholaistorjujat. Viimeks ne kävi torstaina, ja olin alkuviikkoon asti ihan siinä luulossa, että ne tulee tälläkin viikolla torstaina. Eilen illalla olin ihan hermona, että mitä jos ne on laittanu siihen tiedotteeseen väärän päivämäärään ja tunkee tänne aamulla. Ja aamulla olin just heränneenä ihan varma, että kohta ne tulee. No ei tullu. Oon myös kahtena peräkkäisenä yönä nähny unta, että oon ollu menossa juhliin, mutta mitään ei oo valmiina - ei mekko, kenkiä, laukkua, juhlapaikkaa, kutsua... Voiko ihminen oikeesti olla näin stressaantunu, vaikka ei ees tee mitään?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti