Vähitellen mut saatiin huijattua kattomaan kaikki Alienit. Yääh. Ensimmäinen tais olla ihan mielenkiinnosta, "kun se on kuitenkin Alien". Toinen sit "ku se on tuolla top 250:ssa, ja Cameronin ohjaama kuitenkin". Kolmas "no tää on Fincherin ohjaama, ja sit pääset kattomaan sen Jossin kirjottaman seuraavaks". Ja neljäs sit yllättäen "se on Joss Whedonin kirjottama, haluut kuitenkin kattoa".
Mut ne on aika ällöjä. Ja mä olen ihan liian huono kattomaan kauhua. Kirjaimellisesti pitää tunkea aina kainaloon, että ei tartte olla silmät kiinni. Ha, muistan, ku kävin kattomassa Sunshinen (hieno leffa muuten, oikeesti!), eikä kukaan ollu varottanu mua, että se on niinkin pelottava. Enhän mä meinannu uskaltaa kattoa.
Mut niistä Alieneista. Ekasta tykkäsin kai eniten, varmaan siitä syystä, että siinä pysyin parhaiten selvillä siitä, kuka on kuka ja mitä tapahtuu. Ja se oli vähiten pelottava. Kiinnostavaa on se, että Sigourney Weaver on tehny samaa roolia neljässä elokuvassa, ja neljälle eri ohjaajalle. Ja muutenkin tuo elokuvasarjan jakaminen useammalle ohjaajalle. Jokaisella kuitenkin on se oma kädenjälkensä, kuinka paljon se saa näkyä sarjassa.
Ja ainiin, Alien Resurrectionin ohjaaja on Jean-Pierre Jeunet, joka myöhemmin tuli tunnetuksi Améliesta. Nauratti tää yhteys, ku sen ekan kerran tajusin, ja naurattaa yhä oikeestaan. Ja oli myös jännä huomata tosta Jossin käsikirjotuksesta yhteys vuosia myöhemmin tehtyyn Firefly:hin.
En todellakaan tienny kattovani näin paljon scifiä, mut eihän me melkein muuta olla ny katottukaan. Paitsi Dexterin ykköskausi, sit vois alottaa kakkoskauden.
Tajusin, miksi Duplon nimi on Duplo: duplo eli tupla. Ne palat on joka puolelta tuplasti legojen kokosia.
Hengasin koko aamu- ja iltapäivän siskon luona. Siskontyttö on yhä maailman sulosin. Kuokkalan nuorisopappi käveli siskon pihalla vastaan ja muisti nimenkin.
Tuulee ihanasti. Oon aina tykänny tuulesta. Tuuli kuuluu kevääseen, koska keväällä vaan tuulee aina. Kesällä lämmin tuuli tai viileä tuulenvire helteellä on ihana tunne. Syksyllä tuuli vaan tuntuu sopivan maisemaan, kun aurinko paistaa ja värit on lämpimät ja lehdet lentää. Ja talvella tuuli saa aikaan niin järjettömiä tilanteita, kun tuiskuttaa ja pakkasta on ties kuinka paljon, ni ei sille voi ku nauraa.
Oon huomannu, että melkein takki ku takki meinaa kinnata nykysin hartioista. Jännä tunne. Tapasin myös vähän aikaa sitten kaupungilla omituisen ilmiön, huonosti istuvan perust-paidan. Se ei mahtunu hartioista päälle mukavasti, vaikka muuten oli just hyvä. Ja silti ennen huomisia kaverin tupareita pitää käydä salilla tekemässä olkapäätreeni, että saa olkapäät kivasti pumppiin illaks.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti