Tajusin viikko sitten, että maanantaina lehti ei ehkä ole niin ohut sen takia, että viikonloppuna ei tapahtuis mitään, vaan todennäkösesti sen takia, että sunnuntaina ei oo niin paljon toimittajia töissä.
Aamulla oli lunta maassa <3 Nastarenkailla oli yllättävän kevyt pyöräillä. Ei kuulu enää ratinaakaan niin pahasti, ku ei oo nastat pelkkää asfalttia vasten.
Kirjotin oman työsopimukseni. Ens viikolla varmaan kirjotan työtodistukseni. Oon myös oma palkanlaskijani. Sellanen firma.
Kipotin töissä talvinilkkureissani, 8cm puukorot. Ah. Ja toimistossa puulattiat. Aika kova ääni näiden yhteisvaikutuksesta.
Salilla sain kunnon stigmamustelmat käsiin terävistä reunoista tukea ottaessani. Jännityksellä ootan, onko näkyvää jälkeä vielä huomennakin. Nimimerkillä kummallisten mustelmien lähettiläs.
Voi nivelet. Ei ne pahemmaks mee, mutta ei myöskään parane. Mulla on oma teoriani tästä, mutta sen todenperäisyyttä on vaikea selvittää. Oon muutenkin sormieni kanssa niin kummallinen tapaus, että psoridiagnoosinkin saamiseen meni jotain kymmenen vuoden kieppeillä. Ja niin... Nivelet on vähän pelottavia muutenkin, lihaskivut sun muut on ihan normaaleja ja helposti hoidettavia, mutta jos kipu menee niveleen tai jänteeseen, tulee aika avuton olo, ku sille ei vaan voi mitään. Voi vaan toivoa, että se ei mee pahemmaks.
Söin toissapäivänä ja eilen turkinpippureita. Nyt on kitalaki sananmukasesti auki; kielellä tuntee, että pala ihoa puuttuu. Turkinpippurit (tai tikkarit tai vastaavat) ei sovi mulle yhtään, joskus syljin verta, ku söin puol pussia turkkareita. Silti niitä vaan tekee välillä mieli.
Viikonloppuna sain päähänpiston, että vois kattoa Buffya. Pitkästä aikaa. Ja jotenkin se aina menee siihen, että se pitää alottaa alusta ja kattoo kokonaan. Ihan turha mun on alottaa jostain kakkos- tai kolmoskaudesta, kun en kuitenkaan malttais lopettaa sen kauden jälkeen, ja sit tuntuis tyhmältä, ku jätti ykköskauden kattomatta. Plus tota ekaa kautta on aika herttasta kattoa, niin monster of the week -meininkiä ja pientä juonikuviota. Hajoilin Angelille etenkin ekoissa jaksoissa, ku eihän poikaparka osannu mitään näyttelyn suuntaistakaan. Toisaalta, jos kakkoskaudella siinä on jo paljon enemmän itua, taino, oikeestaan siis Angeluksessa on. Angel on ihan tylsä aina. Ekan (ja tokan) kauden Cordealiasta opin tykkäämään joka katselukerralla enemmän. Willow nyt on ihana aina - joskus erehdyin kattomaan pätkän pilottia, joka oli jotain niin kamalaa, ja suurimmalta osalta sen takia, että siinä oli totaalisen väärä Willow. Ei se olis selvinny hengissä ees kakkoskauden loppuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti