maanantai 14. marraskuuta 2011

iltakokkaus

Oli se hyvin mukavaa, kun päässä soi Backstreet Boys, ja välillä sama biisi smurffiversiona. Ja viimeset pari tuntia on sit soinu satunnaiset smurffibiisit, oujee.

Kymmenen aikaan illalla on hieno aika ruveta miettimään, että mitä sitä söiskään huomenna töissä. Tein tomaattivuohenjuustopastaa, mahdollisuudet on jopa siihen, että se on hyvää! Muistin nimittäis käyttää vaihteeks mausteitakin. Viimeks taisin tehä ruokaa viikko sitten, sitä edellisestä kerrasta oli ehkä kuukausi. No oho, ei aina jaksa kokata. Tänään angstasin jääkaapilla (ja kuiva-ainekaapilla myös), kun mulle ei oo mitään helppoa ihan-tuosta-vaan syötävää.

Nää nauratti mua jotenkin hirveesti, olivat asettuneet niin söpösti kaikki samaan suuntaan. Täysjyväpennepastaa, jee! Penne on aina ollu mun lempparipastaa.

Hei ja unohin ihan kokonaan, että katottiinhan me tänään leffaakin! Tim Burtonin Batman vuodelta 1989. Päädyin aika nopeesti siihen, että draama kestää aikaa huomattavasti paremmin ku toiminta. Nuokin erikoistehosteet sun muut on varmasti ollu parikytä vuotta sitten upeita, nykyään lähinnä vaivaannuttavia. Ihmeellisen heikkoa hahmoesittelyä, jokaiselta puuttui sellainen pikkuasia ku luonne. Tai olihan siellä onneks Jack Nicholson. Mut ihmeellinen Batman, ku ekan vartin aikana Batmania näkyy puolen minuutin ajan ja Bruce Waynea ei kertaakaan. Jokerin show'han se sitten olikin. Ja kyllä kasarileffat on aina kasarileffoja, niissä on se jokin äärimmäisen tunnistettava juttu, jos ei muu, niin ne hiukset...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti