sunnuntai 6. marraskuuta 2011

remember, remember / the fifth of November

Viikonloppu on niin kovin lyhyt aika. Ei sitä tartte ku nukkua lauantaina pitkään, ni yhtäkkiä onkin jo sunnuntai-iltapäivä.

Fifth of November - mitä muuta sillon voi tehdä, ku kattoa V for Vendettan? Tai siis paljon muutakin voi tehä, mutta tuo vähän kuulu asiaan. Ja kuuluu kyllä mun lempielokuvien joukkoon, tosin myönnetäköön, että niitä on aika monta. Elokuva, joka paranee joka katsomiskerralla. Veikkaan myös, että Watchmenin kattominen on antanu mulle uuden näkökulman tohon leffaan, myös Sin City on samaa sukua. Katsojan eteen heitetään todellisuus, jota ei selitetä millään tavalla. Aika on lähes nykyaika, paikat on tuttuja ja todellisia, mutta siihen se sitten jääkin, muuten maailma toimii eri tavalla. Ja siihen todellisuuteen on vaan mukauduttava, jos haluaa ymmärtää mitään. Ja onneks mukana on myös Natalie Portman, joka nyt vaan sattuu olemaan ehdottomasti parhaita nykynäyttelijöitä, ja Hugo Weaving, johon oon kanssa tykästynyt hirveesti ("I can't", ja mua alkaa melkein itkettää). Niin, ja The Girl from Ipanema, en ees tiiä, miks tykkään siitä niin paljon, mutta monta vuotta oon jo ihastellu.

Oli hauska tavata eilen ihminen, joka on yhen mun hyvän kaverin hyvä kaveri, ja muuten tunnetaan jokunenkin sama ihminen, jotka ei liity toisiinsa mitenkään. Oli pakko vaan todeta taas, että melkoisen pieni kaupunki tämä Jyväskylä.

Elän taas aikamoisen laiskoja saliaikoja. Eilen oli pakko käydä tekemässä "teen vähän kaikkea sekalaista"-treeni, ku ei tästä muuten tuu taas mitään. Yritän pitää yllä sitä kolmea kertaa viikossa ja kolmijakosta treeniä: selkä-vatsa, rinta-kädet ja jalat-olkapäät. Oli jossain vaiheessa pakko siirtää olkapäät jalkojen kaa samalle päivälle, että saisin jotain intoa jalkojenkin tekemiseen - olkapääpäivät on kivoja!

Eniten tykkään rinta- ja olkapäätreenistä. Liittynee jotenkin siihen, että näissä tulosta ja edistymistä on selkeästi näkyvissä. Rintatreenin alotin tän vuoden alussa, ja tällä viikolla sain pariin otteeseen nostettua penkistä 40kgx5. Myös vinopenkissä painot vaan nousee, ja ristikkäistaljasta tuli kivaa heti, ku sen tekniikan oppi. Olkapäistä taas lähti alunperin koko sali-idea, ja eilen huomasin peilistä, että olkapäässä on (etenkin lievässä pumpissa) ihan selkeästi erottuva lihas. Vipunostot sivuille on ehkä suosikit, mutta pystypunnerruskin alkaa olla ihan kivaa.

Lisäks tykkään alataljasta - sama homma, heti kun tekniikan sai kuntoon, siitä tuli kivaa. Nykyään nautin yllättävän paljon myös reisiprässistä, siinä saa nousemaan niin naurettavan isoja painoja kaikkeen muuhun verrattuna. En tiiä, paljonko painoa on pelkässä kelkassa, mutta eilen tungin painoja 80kg, ja tein sillä kympin sarjan pariin otteeseen. Hehe. Suurin saavutus prässissä toki on yhä se, että saan nostettua 25kg levypainon sinne kelkan kyytiin ite :D

Kyljet sen puoleen on ihan tylsät treenattavat, ja kyykky nykyään ihan vastenmielistä. Johtuuko sitten siitä, että enemmän tai vähemmän pelkään noitten nilkkojen ja varpaiden puolesta, vai siitä, että niiden takia pidin taukoa koko jalkatreenistä vai mistä, mutta se vaan on jotenkin kovin vaivalloista. Ei tuu mitään. Vatsatreeniä en osaa ottaa kovin tosissani, ja alataljaa lukuunottamatta selkätreeni tuntuu vähän yhdentekevältä. Yritän välillä innostaa itteäni siihen päättämällä, että kun oon tehny treenin, ni voin nyrkkeillä lopuks. Ilman säkkiä sekin on vaan vähän turhauttavaa, kun kyynärpäät ei ihan aina tykkää äkillisistä suoristumisista. On se kiva olla sekundaa.

Käsitreeniä pidän ihan toissijaisena, lähinnä käyn välillä houkuttelemassa verisuonia esiin käsivarsista, ja nehän nousee ihan millon niitä huvittaa. Mun hauikset tuntuu kehittyvän ja pysyvän huomattavina ilman suoranaista treeniäkin, joten motivaatio niitten kannalta on vähän hukassa.

Sellasia treeniajatuksia. Loppujen lopuks oon kuitenkin kovin ilonen siitä, että toi sali on noin lähellä. Saa joskus houkuteltua ittensä sinne. Mutta minne se motivaatio on kadonnu?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti