Viime päivinä oon töissä ihastunu paperiveitseen ja kultahileliimaan. Okei sillä liimalla oon leikkiny koko työpätkän ajan ja paperiveitset on aina ollu ihania. Ja tajusin taas tykkääväni jostain syystä myös niittaajan niiteistä, tai siis niistä "ryhmistä", missä ne on, sellasia parin sentin mittasia pätkiä.
Monipuolinen työnkuva. Tänään olin hetken ajan asianajosihteeri. "Tässä on tällanen ositussopimus. Ethän sä tiedä, mitä tässä pitäis olla, mutta googleta ja kerro, puuttuuko siitä sun mielestä jotain."
Tässä oon taas muutaman päivän aikana miettiny, että reagoiko mun nivelet kylmään vähän inhottavalla tavalla, onko tää vaan niitten tavallista sekundaluokan toimintaa, vai onko tässä jotain ikävämpää takana. Toisin sanoen, en hirveesti tykkää, ku sormiin alkaa yhtäkkiä sattua.
Kaunotar ja Hirviö. Oijoi <3. Taas näitä, joista ei voi olla pitämättä. Minä romantikko olen ihan taivaissa. Onhan tossa monet laulut aika jännällä tavalla esitettynä, siis ei niin "lastenlaulumaisesti" kuin useimmissa Disneyn klassikoissa, mutta kai se on osa sitä viehätystä.
Ja innostuin keskustassa tuhlaamaan ihan kunnolla - tai siis tuhlaamaan omalla mittapuullani. Äiti on yleisesti opettanu aikamoisen säästäväiseks, mutta jokunen vuosi sitten osti mulle nimpparilahjaks vähän tavallista paremman kosteusvoiteen, ja enhän mä enää muuta osaa käyttää. Sillein tuntuu hassulta ostaa jotain, mitä vois saada kymmenesosalla hinnasta, mutta joskus laadusta ehkä viitti maksaa. Ja sit sorruin ostamaan vielä Chaplin-klassikon, City Lights. Koko viime viikon luin lehestä, miten Teemalla tuli toinen toistaan parempia leffoja, ja minä tietenkään päässy kattomaan niistä yhtään. Nyyh. Mutta top250-kokoelma karttui taas, 50 parhaan joukosta puuttuu enää 5.
Syksy yllättää aina. Joka vuosi ihmettelen sitä, onko talvella oikeesti niin pimeetä, ja joka vuosi mulle kerrotaan, että on. Nyt ollaan taas siinä ajassa, että aamulla on pimeetä, kun menee töihin, ja pimeetä, kun lähtee sieltä. Ei hirveen piristävää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti