sanoituksen ihmelapset

Joskus vuosia, vuosia sitten - en ees tiedä millon, tiedän vaan sen, että sillon meillä oli kirjotuskone - saatiin siskon kaa iskältä vanha partiolaisen leirilaulukirja. Siinä on mukana muun muassa Kun mä kuolen, jossa siis käydään läpi laulajan koko omaisuus, jonka on valmis lahjoittamaan pois kuolemansa jälkeen tarpeettomana. Sävelenä vanha tuttu Jos sun lysti on. Mun lempparisäkeistö on "Kun mä kuolen, vanhan hetekani saat / sen kun pääsen natinasta / olen onnellinen vasta". Myös "Kun mä kuolen, polkupyöräni sä saat / taivahassa, pahoin pelkään / lyödään siipipari selkään". Nää säkeistöt kertonee aika paljon laulun tyylistä.

Päätettiin siskon kanssa häikäistä taiteellisella lahjakkuudellamme ja runoiltiin uusi säkeistö laulun päätteeksi.

Kun mä kuolen, tikapuitani et saa
Kun mä kuolen, tikapuitani et saa
Sillä ylös päästäkseni
Tarvitsen ne itselleni
Kun mä kuolen, tikapuitani et saa

Siellä se on kirjoituskoneella naputeltuna kirjepaperille ja teipattuna muiden säkeistöjen perään. Naurettiin tänään taas kerran ittemme kipeiks ton kanssa.

Kuuntelen Imogen Heapia toista iltaa putkeen. Ja ihan siltä varalta, että en muutenkin kattois sitä ainakin pari kertaa vuodessa, alkaa mun tehä mieli kattoa The Holiday, kun kuuntelen tätä. Siellä kun soi yhessä kohtauksessa Let Go.

Aika kuluu, asiat muuttuu, ihmiset muuttuu, kasvaa, aikuistuu, muuttaa ja siirtyy elämässä eteenpäin. Se vähän surettaa mua. En millään tahtois suostua myöntämään, että tässä pitäis alkaa olla jo aikuinen. 47 päivän päästä täytän 25 - ja kuinka vanhana saa vielä laskea, kuinka monta päivää on synttäreihin?