Tuntuu vaihteeks siltä, että voisin kirjottaa kirjan meiän tj:n toilailuista. Eilen juteltiin urheilusta, tänään taloudesta. Juristilta on hyvä kysellä sellasia asioita, kuin "mitä tapahtuu, jos maa menee konkurssiin?". (Onneks oon kuunnellu radiota viime aikoina, ni oon selvillä tosta Kreikan kuviosta... oli jopa jotain sanottavaa aiheeseen.) Saatuaan taloudesta tarpeekseen tj lähti hakemaan kahvimaitoa kaupasta ja pari minuuttia myöhemmin soitti nyörästi mut avaamaan oven, ku jätti avaimensa sisään. Iltapäivällä se tuli taas jumittamaan mun huoneen sohvalle, kunnes viimein totesi, että "mun pitäis varmaan päästää sut tekemään töitä. Pitäis soittaa asiakkaille, mutta kun ei huvittais niin yhtään. Tuun sit taas takasin häiritsemään sua, kun kyllästyn". Sellanen työrauha mulla :D
Mutta tänään tuli sit paikalle eräänlainen tekninen tukihenkilö, ja nyt toimii jopa ne vempaimet, joita oon yrittäny viikon saada toimimaan! Tän takia en ees yritä tehä asioita ite... Ja saatoin kuulemma myös tänään ansaita palkkani, jej.
Ja ruokakin oli hyvää. Ja näin kaveria, jota en oo viime vuosien aikana nähny kovin monta kertaa - sain kovinkovinkovin söpön teerasian Kiinasta!
Onhan tää päivä ollu sillein pitkä, ennen kaheksaa lähin kotoa ja tulin takasin viiden jälkeen, ja salille pitäis vielä raahautua. Mutta on ollu hyvä mieli. Sellanen tunne, että asioilla on oikeesti tapana järjestyä.
Ainiin, ja totesin ainakin yhen syyn siihen, että saan polveni aina mustelmille: pyörän polkimet. Au.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti