sunnuntai 23. lokakuuta 2011

chick flicks

Ah nää illat, jollon ehtii kattoa niitä leffoja, joita ihan ite haluaa. Tai oikeestaan chick flickejä. Tykkään trillereistä ja toiminnasta ja draamasta ja vähän kaikesta, mutta romanttisissa komedioissa ja romanttisissa draamoissa vaan on jotain, mikä iskee vähän liiankin kovaa. En ees tiiä, montako kertaa oon nähny Titanicin, The Holidayn oon kattonu parhaimmillaan kahesti putkeen (sen voi kattoa ihan millon vaan ja tulee hyvä mieli), He's Just Not That Into You on aivan liian ihana, 10 Thing I Hate About You samoin... lista jatkuis kyllä. Nää vaan tuppaa olemaan niitä helpoiten uudestaan ja uudestaan katottavia, helppoa ja hyväntuulista.

New York, I Love You. Aikoinaan kävin leffassa kattomassa Paris, je t'aime, ja ihastuin siihen totaalisesti. Tää kertoo olevansa saman leffasarjan toinen osa, eli ku en Pariisi-leffaa oo saanu, ni pitihän tää ainakin hommata. Ja tykkäsin. Tosi monesti tuli mieleen My Blueberry Nights, samalla tavalla kauniita kuvia, kaihoa ja yhtä aikaa iloisia ja surullisia asioita. Monen nuoren ohjaajan käsialaa, tavallaan elokuvanovelleja. Itse New Yorkia näkyy yllättävän vähän, ja lopun kuvakollaasi lähinnä ärsytti. Yllättävän nimekkäitä näyttelijöitä, ja melkein alko itkettää, kun viimeisessä "luvussa" Eli Wallach (n. 95v) ilmestyi ruudulle.

Anastasia. Foxin piirretty. Todellakin yks mun lempileffoja ikinä. En tiedä tästäkään, kuinka monta kertaa oon nähny. Laulut osaan ulkoa (osan sekä englanniksi että suomeksi), ja tietyn määrän vuoropuhelua muutenkin. Anyalla vaan on niin ihana asenne. Ja Dimitri on ihana, tai siis ihan tyhmä, mutta just sen takia ihana. Jos en ihan väärässä ole, mulla oli tää vhs:nä, eli oon kattonu tätä yli 10 vuoden ajan. Joihinkin vaan tykästyy.

Ja nyt käyn keskustelua itteni kanssa, että mitä sitä vielä kattois ennen ku rupee nukkumaan. Johonkin piirrettyyn oon aika varmasti päätynyt. Eka ajattelin Kaunotarta ja Hirviötä, sit rupesin pohtimaan Herkulesta ja Mulania. Ensimmäisen oon nähny ehkä miljoona kertaa (kattonu myös youtubesta kymmenen minuutin pätkissä, ku ei ollu vielä itellä), viimeseen oon tykästyny viime vuosina ihan tosissaan, vaikka sen ilmestyessä olin vähän vastahakonen. Herkules taitaa kuitenkin olla tän kerran valinta, koska Meg ja "I won't say I'm in love". Ja koska en oo kattonu sitä vähään aikaan. Oli muuten viimenen Disneyn klassikko, jonka kävin kattomassa leffassa, muistan yhä, että olin yksin ja vähän myöhässä. Ja kappas, ilmestyny samana vuonna ku Anastasia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti