Tänään multa kysyttiin paperit leffoja ostaessa ja ravintolan ovella.
Ruusuja olkkarin pöydällä <3 Kivaa.
Työkuvioista panikoidessa tässä on oikeestaan viime viikosta asti menny päivät. Huoh. Vakityö ois kiva.
Ja typerä Wong Kar Wai. En vieläkään oo nähny ku yhen sen leffan, ja nyt ostin taas pari uutta. Noku toinen oli sen ensimmäinen ja toinen taas In The Mood For Loven ensimmäinen osa, tavallaan. Ja puolustaudun kanssa sillä, että nuo on Rakkautta ja anarkiaa -leffoja, ja jotenkin tunnen niitäkin kohtaan suurta vetoa.
Anttilan ale-korissa on käsittämättömän hyviä leffoja järjettömän halvalla. Surettaa taas ihan oikeesti, ku niitä ei kannata toista kertaa ostaa kotiin. Ja noilla osastoilla pyöriminen saa ihan uusia piirteitä, ku ei tosissaan meinaa muistaa, mitä leffoja on jo kotona.
21 Jump Street :D Tuo sarja on niin monella tavalla niin väärin. Niin kasaria ku vaan voi olla. Siis varmasti on ollu kova hitti, ku ilmesty, en ihmettele yhtään, mutta... mitä tähän voi sanoa? Mut onneks Johnny Deppin tunnistaa kasvojen lisäks jo tossa vaiheessa äänestä ja äänenpainoista.
Päivällä kateltiin Tie. Siis The Road vuodelta 2009, ei La Strada vuodelta 1954, se kyl kelpais... Olipas aika synkkää. Maailma maailmanlopun jälkeen, jokainen on vihollinen, kunnes toisin todistetaan ja vainoharhaisuus elämäntapa. Oli Viggo kaukana Aragornin hohdosta. Kerrankin olivat jenkkileffassakin tajunneet, että kun on kylmä, niin sillon on takit kiinni ja hanskat kädessä. Mut vähän ahdistavaa. Alusta asti tajuaa, että ei tää voi päättyä hyvin. Ei missään ole sitä turvasatamaa ja hyvää paikkaa, johon päästään ja sitten kaikki ratkeaa. Lopun "happy end" olikin ihan turhan päälleliimattu, mihin se muka johtaa viisi minuuttia leffan loppumisen jälkeen? Ei ihan mun suosikkeja tämän tyyliset kuvat, mut kaikenlaista pitää katella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti