koomamysteeri

Saa kyllä aika totaalisen kooman päälle tää töissäkäynti. Tänään kuuntelin radiota, ja vaihdoin kanavaa. Puhelimen reagointiaika vaihtoon on vajaa sekunti, ja sinä aikana onnistuin unohtamaan koko homman niin, että ihmettelin hetken ihan tosissaan, että miksi se kanava vaihtui.

Heräsin aamulla jälki otsassa. Ihan se näyttää siltä, että oon sen johonkin lyöny, mutta ei mitään muistikuvaa tällaisesta tapahtumasta. Loistavaa.

Oli salilla enemmän porukkaa ku oon ikinä nähny. Silti onnistuin suht sulavati kulkemaan siellä liikkeestä toiseen - joskus on sellanen tuuri. Joskus taas joku tunkee joka paikkaan, mihin yrittää mennä. Nyt on olkapäät ihan voimattomat.

En ihan aina jaksa ymmärtää muiden ajatustenjuoksua tuollakaan. On irtopainoja 1kg-10kg. Muutaman kerran oon todistanu sitäkin, että nää on järjestyksessä 1, 2, 3, 4, 6, 7, 5, 8, 9, 10 tms. Siis mitä on ihmisen päässä, kun se ei osaa ees numeroita? Toinen sit, kun tulee suihkusta, ja joku lähtee pukkarista ja jättää oven auki mennessään. Kyllä, mähän haluankin vaihtaa vaatteet tässä kaikkien näkyvillä. Argh.

Huomasin jossain vaiheessa miettiväni uskonnon opetusta. Sitä, mikä vika on uskovaisissa opettajissa ja minkä takia uskonto on vähemmän suosittu aine koulussa: se menee uskonnollisuuden opettamisen puolelle liian helposti. Uskonto on kulttuuriasia, ja historiaa. Jos opettaja on sitä mieltä, että Raamattu on kannesta kanteen kirjaimellisesti otettavaa, ei ihme, että oppilaat kapinoi. Pitäis osata keskustella, kyseenalaistaa ja ennen kaikkea antaa muidenkin kyseenalaistaa ja pohtia. Ei minkään oppiaineen tarkoitus voi - tai saa - olla opettaa kaikkia ajattelemaan samalla tavalla, vaan antaa ymmärrystä siihen, mitä muut ajattelevat ja miksi. Johan meni pohdinnaks.

Onneks huomenna on perjantai.