maanantai 10. lokakuuta 2011

päivähoitopaikkana

"Mut lasketaanko sitä, jos näki koko yön niin paljon unia, ettei kerenny nukkua?" Ei kai sitä muuta voinu aamulla sanoa, kun oli nukkunu yli 9h, ja silti nouseminen tuntui mahdottomalta. Näin muun muassa unta bloggaamisesta. Keräsin siinä blogimerkintään toisiaan kumoavia laulujen nimiä. Niinku Nelly Furtado - Turn off the light ja Enrique Iglesias - Don't turn off the lights. Siinä unessa niitä toki oli paljon enemmän.

Tähän liitten sanaparvi, joka kummastuttaa mua tosi pahasti: horrible ja horrific on molemmat pahoja asioita, samoin terrible, mutta terrific sen sijaan on hyvä juttu. Miksi?


Note to self: älä kiharra otsatukkaa. Perjantaina kokeiltu, tulos oli vähän kuin äitin 80-luvulla hommattu permanentti. Muuten lämpörullat on kyllä ihanat. Tarpeeks kun oli aineita päässä (kampausnestettä ja hervoton määrä lakkaa), niin munkin tukka oli vielä seuraavana päivänä harjauksen jälkeen laineilla. Ja oikeestaan vielä tänäänkin

Torero: Kivoja tarjoilijoita. Espanja ei vaan taida olla ihan mun juttu. Ei espanjalaiset leffat, ei espanjalainen ruoka. Hyvää oli joo, mut tais tuo jälkiruoka - crema catalana - jäädä mun lemppariks silti, ja jonnekin muualle kyllä meen syömään, jos ite saan päättää. Oli kuitenkin siskontyttöä ajatellen hyvä paikka, pikkuinen oli ihan innoissaan. Ja ne tarjoilijat oli tosiaan kivoja.

Pari tuntia sitten mun puhelin soi jossain. Seurasin sitä ääntä eteiseen, ja sit vaan seisoin siellä eteisessä, ku en tienny yhtään, missä se puhelin on. Sit se soiminen loppu. En sit vastannu. Se oli hattuhyllyllä. En todellakaan tiedä, miksi.

Toimittiin päivähoitopaikkana, kun kaveri joutu remonttievakkoon. Hyvä päiväohjelma: kahvia, leffa, lasagnea, kahvia ja karkkia, leffa. Hyvä tekosyy mullekin olemaan tekemättä mitään.

The Social Network. Trent Reznor <3. Ihan Nine Inch Nailsiltahan se tossakin kuulostaa, mutta kyllä kelpaa. Näin toisella katsomiskerralla mäkin ymmärsin heti alusta lähtien, että kahta oikeusjuttuahan siinä tosiaan kuvataan rinnakkain. En vaan sillä ekalla kerralla pystyny niin nopeesti yhdistämään kasvoja ja nimiä tapahtumiin. David Fincherin kädenjälkeä en vieläkään erityisesti erota, mut hyvä leffahan tuo on. Mark nyt sattuu olemaan ihan sietämätön hahmo, mutta niin sen vähän kuuluukin.

He's Just Not That Into You. Mikä ihmeen Jätä se! Älä tuhlaa aikaasi vääriin miehiin? Ehkä kamalin suomennos ikinä. Harvinaisen typerä ainakin. Mut tää on niin mun lemppareita. Tai siis Gigi ja Alex on mun lemppareita. Scarlettia en jaksa oikein missään (Iron Manissakin tekee tiukkaa), Jennifer Connelly on aika inisijä, Aniston taas ei mainittavasti osaa näytellä, ja sama pätee Ben Affleckiin. Ja ne alun naisten tekosyyt toisilleen on ihan parasta, samoin kuin vastaavat avautumiset keskellä leffaa. Vähän vaan ärsyttää, kun koko leffan ajan hoetaan, että ei se ole niin helppoa, ei kukaan saa mitä haluaa, ja lopulta kaikki miehet kuitenkin muuttaa mielipiteensä. Mut minkäs teet, oon ihan hymy korvissa aina, kun Justin Long tulee palauttamaan sitä kallisarvoista mainoskynää.

Joku randomi lisäs mut Google+:ssa. Johan on. Pitäiskö sinnekin joskus päivittää jotain?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti