Sen sijaan mä en ole ikinä harrastanut liikuntaa liikunnan vuoksi. Ala-asteella oli yhtenä kesänä pesiskoulussa, mutta siinä se sitten olikin. Joukkulajit ei vaan oo mua varten. Eikä oikein muukaan, en ikinä kokenut kiinnostavaksi sitoa itteäni mihinkään säännölliseen liikuntaharrastukseen, sen sijaan siirryin musiikin pariin jo ala-asteella.
Ihan lapsena oli (kuvista päätellen) jopa pelottavan laiha, siinä oli takana maitoallergiaa ja sairasteluja - vielä nykyäänkään en kipeänä pysty syömään. Sen jälkeen en kuitenkaan ole missään vaiheessa ollut linnunluinen, vaikkakin hoikka. Muistan ala-asteelta, että en tahtonut käyttää hihattomia paitoja, koska mun kädet oli kovin laihat.
Lukioaikoina innostuin lenkkeilystä, ja abivuoden keväästä amkin alkuun lenkkeilinkin parhaimmillaan 10km lenkkiä joka toinen päivä. Sitten alkoivat nuo koulumatkapyöräilyt, ja lenkkeily ei ymmärrettävästi tuntunut enää niin olennaiselta, eikä siihen aikaakaan ollut enää samalla tavalla.
Kesällä/syksyllä 2007 alkoi olemattomat olkapäät häiritä mua. En siihenkään aikaan ollut lihakseton - jo lukiossa mulla oli jostain syystä hämärästi näkyvät hauikset ja selkeät vatsalihakset (joista kiitos on kuulunut pitkälle huilunsoitolle), myös mun pyöräily oli jotenkin niin kokonaisvaltaista, että kylkiinkin sattui joinain päivinä. Mikään arkiliikunta ei kuitenkaan auttanut siihen, että yläselässä ei ollut minkäänlaista lihasta, ja kun pidin käsillä kiinni esim jaloistani ja rentoutin olkapäät, jäi olkapään ja olkavarren väliin kovin suuri kolo.
Samaan aikaan äitillä alko olla ongelmia ensin polvien ja sitten selän kanssa, ja todettiin yhessä, että liikuntahan näihin kaikkiin vaivoihin parhaiten auttaa. Kesä sauvakäveltiin ja syksyllä mentiin uimahallin kuntosalille. Tuo kuntosaleiluhan oli melkoisen laiskaa, kerran viikossa, ja jos jonain viikkona ei huvittanut, jätettiin väliin. Aikamoisella teholla niinä harvoina kertoina kuitenkin sai tehtyä, ja jossain vaiheessa talvella totesin sovituskopissa näkeväni yläselkäni lihakset.
Syksyllä 2008 alkoi koulussa uusi Löydä oma liikuntamuotosi -opintojakso. Ilmaista liikuntaa ja helppoja opintopisteitä - mikään ei pystyny estämään mua ilmottautumasta. Tunteja oli yleensä kahdesti viikossa, käytännössä joka kerta eri laji, ja ilmoittautua sai aina, kun kiinnosti. Taisin kiertää melkein jokaisen lajikerran. Mieleen on erityisen positiivisesti jäänyt miekkailu, seinäkiipeily (jota tosin rakastin jo lähtökohtaisesti) ja nyrkkeily. Ah sitä tunnetta, kun pari tuntia hakattiin ilmaa ja säkkiä, ja kolme päivää myöhemmin oikeasti itkin kotona, kun en pystynyt edes käsiä liikuttamaan. Täsmätreeniä yläselkään, olkapäihin, käsivarsiin... Toisin sanottuna, ehkä ainut asia, jota kaipaan nykyiseltä salilta, on nyrkkeilysäkki.
Kerta viikkoon kuntosaliharjottelu jatku tässä rinnalla, välillä enemmän ja välillä vähemmän aktiivisesti. Noita eri lajeja kesti pitkälle kevääseen 2009. Jossain vaiheessa kesällä kävin Satsin tarjoamalla ilmaisella treeniviikolla, ja totesin viimeistään siinä vaiheessa, että vaikka Pumpit ja Attackit onkin ihan kivoja, ei musta ole ryhmäliikuntatunneille jonkun muun määrääminä aikatauluina.
Kesällä kuvioihin tuli mukaan myös urheileva poikaystävä - joka kaiken huipuksi asui Keltinmäessä, siinäpä sitä pyöräilyä sitten vasta tulikin. Salikertoja oli viikossa yhdestä joskus harvoin jopa kolmeen. Alkuvuodesta 2009 mäkin onnistuin kehittämään itelleni alkeellista saliohjelmaa, kun käytiin aktiivisesti salilla kolmesti viikossa. Käytiin käytännön syistä kolmella eri salilla, jokaisella kerta viikkoon, ja joka salilla oli omat vahvuutensa ja heikkoutensa.
Kummasti se kanssaeläjän elämäntapa vaikuttaa omaankin, ollaan tässä runsaan kahden vuoden aikana tsempattu toisemme salille kerran jos toisenkin, kun toista ei muka ole huvittanut (tai mä nyt jään kotiin, jos oikeesti ei yhtään huvita, mutta kuitenkin). Usein puhutaan siitä, miten parisuhteen alottaminen lisää painoa, me jätettiin tuo vaihe suosiolla väliin. Sen sijaan eräskin mun kaveri on mulle sitä nauranu, miten nainen yleensä omaksuu miehen ruokailutavat, mutta meillä mä ujutin oman suhteellisen terveellisen ruokavalioni Ollin elämään. Kokeili se jopa kasvissyöntiä kuukauden ajan.
Muutettiin Kuokkalaan, ja uusi sali löytyi nopeasti alle puolen kilometrin päästä. Tuollainen äijäsalihan se on, irtopainoja, penkit ja telineet. Mulla oli salimotivaatio aika alhaalla, ja sinnittelinkin reilusti päälle puoli vuotta 10 kerran kortilla, joka viikko kun ei huvittanut lähteä salille ollenkaan.
Vuoden alussa jäin (taas) työttömäksi, ja jollainhan nekin päivät piti täyttää. Sitouduin siis ekaa kertaa ikinä kuntosaliin, ja ostin itelleni puolen vuoden kortin. Nyt on aika tasan 9kk aktiivista salitreeniä takana, pyrin käymään kolmesti viikossa. Välillä se menee kivuttomasti, välillä olen tyytyväinen, jos saan raahauduttua tuonne kahdesti. Nyt on taas motivaatio vähän hukassa, mutta ehkä se jostain taas löytyy.
Tän yhdeksän kuukauden aikana oon muun muassa kasvattanut itelleni rintalihakset. Aloitin tammikuussa niitten kanssa ihan nollasta, nyt olen onnistunut tappelemaan jo 42,5kg ylös. Pieniähän kaikki mun painot on, mutta tuokin 80% mun omasta painosta, joten kai sitä voisi huonomminkin mennä.
Oon myös hirmu ilonen siitä, että kun silloin neljä vuotta sitten aloitin sivuvipunostojen tekemisen, sain tapella tosissani, että sain 3kg painot liikkumaan. Nykyään teen noita joko 6kg tai 7kg painolla. Ja kyllä hartiatkin on sen huomannu. Takit kinnaa hartioista ja yläselästä, ja huomaan jopa peilistä muutoksen. Oon aina ollut vähän alapainotteinen, joten hartioiden kasvaminen lantion kanssa samanlevyiseksi teki musta paljon sopusuhtasemman.
Nykyään mulla näkyy naiseks varmaan aika paljon lihasta. Jotkut lihoo pelkästään ruoan katselemisesta, mä kasvatan lihasta pelkästä painojen ajattelemisesta. Erottuu lihaksia vatsasta, hartioista, rinnasta, yläselästä, ojentajista, hauiksista, reisistä, pohkeista... Joinain päivänä paremmin, joinain huonommin. Pumpissa etenkin hauikset tuppaa olemaan vähän vähemmän naisellinen näky.
Mua aina huvittaa, kun luen vakuutteluja siitä, että naiselle ei vahingossa kasva näkyviä lihaksia. En mä ihan tällasia hauiksia oo ikinä tavoitellu tai tienny treenaavani. Mut jokainen kroppa reagoi eri tavalla, ja Ollihan sen joskus sanoi - ei tää nyt oo ihan täysin vahingossa tapahtunu, vaan kyllä mä aika aktiivisesti oon töitäki tehny.
Joo, tällanen teksti on ihan turha ilman niitä kuvia. Mut mitenkäs niitä otat, kun oot yksin kotona? Voin pistää Ollin joskus kuvailemaan pumpissa olevia lihaksia :D Yksi yritys kuitenkin:
Vatsahan siinä lähinnä näkyy, ja sekin aika huonosti, mutta käsistä ja hartioistakin voi jonkinlaista ajatusta saada. Peilikuvat kunniaan.Johan oli asiaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti