farssia ja hömppää

Mitä käy aurinkokelloille, ku kelloja käännetään? Onko ne koko kesän väärässä, vai käännetäänkö niitäkin jotenkin?

Tän laitteen asennus oli melkonen farssi, eikä se oikeestaan oo lopussa vieläkään... Soitin vaihteeks taas tekniseen tukeen, ja siellä oli aspa ja kuulemma kaikki työkaverinsakin ihan huuli pyöreenä, että mikä siinä ei toimi. Eli ei ollu vaan mun tyhmyydestä. Toisaalta, toi ohje (etenkin kohta "olisi kevyt kuin maininta siitä, että reititin on valtaa") ehkä kertoo aika paljon koko vekottimesta.

Oon tähän mennessä löytäny myös työhakemuksen ja cv:n, joissa ei ollu kotiosotetta lukuunottamatta minkäänlaisia yhteystietoja. Ei puhelinnumeroa, ei sähköpostia... Hetken raavin päätäni ja totesin sit, että se ihminen ei varmaan halua, että häneen otetaan yhteyttä.

Ja noita hakemuksia ja listoja ja ties mitä lukiessa tulee ajoittain hyvä mieli siitä, että oma nimi on kuitenkin harvinainen. Siinä vaiheessa, kun listassa on peräkkäin muutama Koskinen, Järvinen ja mitä ikinä on hauskaa, että meitä ei oo kun vajaa 140. Ja etenkin sillon, ku listassa on muutama kokonimikaima, oon mä ilonen siitä, että (ainakaan Eniron ja muun googlettamisen perusteella) mä olen nimeni kanssa ihan itekseni.

Miksi, oi MIKSI autoilijat parkkeeraa ihan hyvillä mielin keskellä kävelypyörätietä? Eikä siitä tuu mitään sanktioita, tuskin niille tulee ees mieleen, että haittaavat kevytväylän liikennettä melkoisesti... Samoin kävelijät sipsuttaa ilosesti pyörätiellä, vaikka kävelytie on puolen metrin päässä. Mutta auta armias, jos pyöräilijä on kävelytiellä, tai ees liikennesääntöjen mukasesti autotiellä. Kyllä siinä henkikulta tuntuu olevan pienellä kiinni, kun autot menee alle puolen metrin päästä ohi. Hienoja kokemuksia oli myös ne aamut, kun seisoin pyörän kanssa liikennevaloissa, ja sekä edessä että takana oli linkki. Pieni jännitys koko ajan päällä, että kai tästä nyt päästään tarpeeks nopealla kiihdytyksellä liikkeelle eikä keskellä risteystä olis loskaa tai mustaa jäätä...

Shoppailin kirpparilta taas hömppäkirjallisuutta. Kirpparilta on hauska ostaa pokkareita, etenkin englanninkielisiä, kun ne ei yleensä maksa juuri mitään. Plus oon ostanu melkein kaikki Himoshoppaajat ehkä viiden euron yhteishintaan, ja muutenkin aika tehokkaasti Sophie Kinsellan tuotantoa - ei kai niitä viitti kovalla hinnalla lähteä hankkimaankaan. Mut niitä on hauska lukea. Yritän mä lukea välillä myös klassikkoja sun muuta, mutta noi hömppärömaanit on vaan niin ihastuttavan... hömppää. Vähän ku romanttiset komediat, tulee hyvä mieli.